NANOTEKNOLOGIASTA

Kun fysiikka, kemia ja insinööritaito työstävät yhdessä nano-kokoisia materiaaleja – se on nanoteknologiaa. Nano (tunnus n) on SI-järjestelmän kerrannaisyksikön etuliite, joka tarkoittaa miljardisosaa. Kerrannaisyksikköä käytetään usein pituuden, esimerkiksi valon aallonpituuden ja ajan ilmoittamisessa. Nano hyväksyttiin kerrannaisyksiköksi vuonna 1960. Nimi tulee kreikankielisestä sanasta νᾶνος, joka tarkoittaa suomeksi kääpiötä.

Nanopartikkelit on syntetisoitu erikseen haluttuun kokoon ja muotoon antaen niille erityislaatuiset kyvyt ja ominaisuudet. Nano-mittakaavassa olemme molekyyli- ja atomitasolla, missä näemme niin paljon enemmän materiaalien käyttäytymisestä. Tämä johtaa löytöihin, jotka puolestaan tukevat kehitystä ja hyötyjä – ylivoimaisia verrattuna perinteisillä menetelmillä saavutettaviin.

Maailmankuulu fysiikan Nobelisti Richard Feynman esitteli nanoteknologia konseptin. Hän kiteyttää tämän vallankumouksellisen kentän yhteen lauseeseen: ”Pohjalla on paljon tilaa.”

”Nanoteknologian” keksi ensimmäisenä Professori Norio Taniguchi vuonna 1974. Nanoteknologian tutkiminen ja kehittäminen lähtivät nousuun 2000-luvulla, kuten alan rahoittaminenkin.

Tämän tuloksena nano-tuotteet ovat löytäneet tiensä meidän jokapäiväiseen elämäämme. Nanoteknologia jatkaa hämmästyttämistään ja on nykyään jo korvaamaton monilla aloilla, johtuen sen mukanaan tuomista ominaisuuksista ja aikaan saaduista säästöistä vähentyneen ylläpidon myötä.